Käänteispsykologiaa

Näin unta että bloggasin ihanan harmonisen postauksen jostain yhteisymmärryksestä. Eiku miten se meni.

Huomenna bloggaan siitä kun ei ikinä voiteta lotossa, jos sit voitettais. Tän on pakko toimia muissakin asioissa!

Ei mulla muuta.

Äiti äitiyslomalla, mies työllisyyslomalla, fair play!

On se raskasta. Rakkaus on niin laaja-alaista ja kettuilu on yksi sen suoloista. :) Oikeastihan tällä hetkellä itsellänikin on jalat pöydällä, kone sylissä ja naamakirja auki :D Mun päällimmäinen kysymys kyllä kuuluu että missä on kuva vaimosta?! Niin joo ja lapsista. 

Onneksi, onneksi meillä on sellainen tilanne että mies arvostaa mun tekemisiä täällä kotona, ja minä sitä että töiden jälkeen osallistuu näihin hommiin. Mies käy kaupassa ja hävettävän usein hoitaa vielä ruoankin tälle poppoolle, ja minä taas sitten pidän kodin siistinä ja lapset hengissä.

Uskon että nämä jutut kärjistyy väsymyksen keskellä, ja vaikka omat haasteet meilläkin tässä elämässä on, niin kyllähän tuo Tyyppi on ollut ns. helppo vauva. Pomona siis mitä mahtavin! Uni se on niin tärkeä meille ihmisille, että sen vähyys ja katkonaisuus saa asiat näyttämään jotenkin erilaiselta. 

Usein kuitenkin on keskustelua siitä ettei yhteistä ajatusta tähän asiaan löydy. Sanotaan että asettumalla hetkeksi siihen toisen asemaan, auttaa se ymmärtämään paremmin. Väsyneenä se vaan voi olla haasteellista kun ei osaa siihen omaankaan asemaan asennoitua eikä sopeutua. Niin ärsyttävää kuin se onkin, niin joskus se aika korjaa näitä asioita, silloin kun ne oikeasti ovat reilusti jaettu, vaikkei siltä tuntuisi. Toki on perheitä jossa nämä hommat eivät ole tasapuolisesti jaettu, mutta eipä siinä mitään ongelmaa ole silloin kun se on ihan fine molemmille. Mutta ensin pitää tietää onko se fine molemmille, ja ennen kuin ajatustenlukijakone (wow!) keksitään, niin puhumalla se selviää. On meitä keneltä ei tarvitse kysyä, kerromme kyllä mitä on kielen päällä ja sitten on heitä ketkä ei tykkää valittaa ja vinkua, joilta pitää kysyä että what´s up dude. Toki kaikki ei kerro sittenkään, mutta me marttyyrit voidaankin sitten ajatella että mahdollisuus on annettu. ;)

Luuusööör

Jep. Ei kovin vahvasti alkanut tämä touhu. Mutta hei! Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! Alla lista, mitä olen saanut aikaiseksi kuntoilun suhteen näin ensimmäisen päivän jälkeen:

• kävin aamulla vaa'alla, pitkästä aikaa. Odotettu järkytys.
• mietin laittikolaa juodessani, että pitäis muistaa vaihtaa se veteen.
• mietin klo 13 että täytyy taas opetella syömään aamupala. Ja lounas.
• suunnittelin että menen illalla lenkille, kun olen saanut tehtyä sen, sen, sen ja sen.
• päätin että tiistai on hyvä päivä lenkille. Lenkkisaunakin oli aina tiistaisin, siksi tää maanantai ei oikein luonnistunut.
• 
  

Noin! Vitsit että olenkin jo väsynyt tuollaiset henkisen uurastuksen jälkeen. Ja jos kerran hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, niin eiköhän niitä tuloksia ole kohta jo näkyvissä. Ihan jännittää huominen vaaka-reissu.

Kuva: Flickr

Todellisuudessa olin tyhmä kun latasin odotukset maanantaille. Maanantai on meidän perheessä se Shitday, kun me vanhemmat läpystä annetaan vaihdot ovella kun juostaan (hahhaha) harrastuksiin. Mutta ollaan ajateltu että mieluummin näin että on yksi hullu päivä kuin sitten että niitä olisi vähän joka päivälle. Tästä kun selviää, niin tiistai tuntuu jo esi-viikonlopulta. :)

Tänään käytiin tätilässä, joka muutti hetki sitten uuteen osoitteeseen, ja Tyypin kanssa on jo kivakin käydä vähän kodin ulkopuolella, kun jaksaa olla hereillä pitempiä aikoja ja viihdyttäminenkin jo onnistuu. Vähän aikaa sitten oli vielä vähän sellaista, että ei paljon höpsöttelyt, hypyttelyt ja helistimet auttanut kun harmitus iski. Näönohjaaja myös soitti siellä ollessamme ja ensi viikon keskiviikkona tulee käymään. Mielenkiinnolla odotan sitä tapaamista. 

Mutta nyt unille, ja kevyempänä (tähän sellainen vedet silmissä naurava hymiö) seuraavaan päivään!

Maanantain odotusta ja kirppislöytö

Täällä on hiihtoloma tällä viikolla, ja kuten joskus ihan viikonlopukin jälkeen, niin myös lomien jälkeen, sitä odottaa sitä arkea ja maanantaita... Vaikka lasten koulupäivät ovat noin 4 tuntitisia, niin siinä ajassa ehtii nauttimaan hetken hiljaisuudesta. Nyt vielä kun on tällainen "talvi", ettei lunta ole, niin aika käy välillä noilla pitkäksi. Sukset ja luitimet sais heittää varaston perälle ja kevään pyöriä ei vielä ole hommattu. Mur.

Kuva CC by Dr. Marcus Gossler

Älkää ymmärtäkö väärin, toki nautin muidenkin kuin itseni (kjäh, kjäh) lisäksi, mutta väsyneinä päivinä sitä joskus tuskastuu.

JOTEN. Palkitsin itseni (kehittelen vielä hienoa muotoilua sille syylle, jonka ei kyllä tarvitse olla järin kummoinen viitaten löydön hintaan), ihqpihqulla Pentikin kehyksellä, jonka löysin FB-kirppikseltä vitosella! Sinisestä noin sisutuksessa perusta, mutta kyllähän tämä nyt Tyypin huoneeseen sopii kuin minun pää tyynyyn.

Lapsen kädestä näkee totuuden?

Tämä taidonnäyte on keskimmäiseltä, joka siis on näköiskuva minusta. Saanen nyt mainita, että minulla ei ole nenäkorua, valitettavasti noin muhkeita pusuhuulia, enkä suinkaan harrasta piirtämistä lasten kanssa rintaliivisilläni :D Repesin tuolle tissivaolle, lapset vaan on <3

Esikoisella on kilppari-mania menossa. Pienet hetket on joskus tärkeitä, ja lupasin jo päivällä että kun saan Tyypin nukkumaan, niin piirrän lasten kanssa. Olenkin todella taitava piirtämään... mallista! :D Sitten vain voin haaveilla että kunpa osaisi itsekin piirtää, ilman sitä mallia ;)

E piirsi nämä noin 100 kilpparia siinä ajassa kun minä tuhersin yhden kanssa. :) Huomatkaa eri lajien esiintyvyys, on punakorvaa ja keltakorvaa.

Mukava lauantai

Hyvä Suomi! Hyvä Teemu! Jännä kuin toi pronssi tuntuu paremmalta kuin hopea. :D

Tyyppi heräs puol seiska syömään ja jatkoi uniaan puoleen päivään asti :o Itekin on levännyt olo. Kyllä niin kiitollinen oon tuon unenlahjoista, on auttanut kyllä jaksamaan, tai sanotaanko että olis vielä rankempaa ollut jos yöt valvottais. 

Samalla olen kiitollinen siitä että ruoka-aineet on sopinut porkkanasta tulleita nyppuja ekoilla kerroilla lukuun ottamatta. Kuuluun erääseen ryhmään Facebookissa, jossa on ihania saman ikäisten vauvojen mammoja ja se porukka on kyllä niin huippu! Ryhmässä on muutamalla pahaa oireilua ruoka-aineista ja raskasta on varmasti sekin seurata pienen pahaa oloa, kutisevaa ihoa tai suolisto-oireita :(

Flunssa alkaa helpottaan ja just nyt ei oo kukaan pahasti kipeä, wipii. Tyypin kanssakin pitäis päästä huomenna uintiin, viimeksi jäi väliin.

Treffattiin miehen puolen sukua, joista osa nähnyt Tyypin viimeks jouluna ja matkalla saatiin tietää että hää saa pikkuserkun syksyllä, niin ihanaa <3

Sitä vaan miettii että toivottavasti nää meidän kokemukset ei herätä mitään pelkotiloja, kun aina sitä kuitenkin odottava äiti kaikesta huolestuu. Toisaalta yhtä ressaamista se odotusaika on muutenkin ja eipä se siihen lopu syntymän jälkeenkään, tuntuu jatkuvan piiiitkäään. :D

Tyyppi intoutu jutustelemaan tänään, jeee. Kieli kun pysyy suun sisäpuolella, niin tuntuu helpommin tulevan äänteitä, mutta se kun usein pyörii ulkopuolella. Saas nähdä mihin se siitä kehkeytyy. Tokihan oon uuden huolen kehitellyt siitä ettei viiden kuukauden ikäinen ääntele, mutta pakkohan sitä nyt jotain murehdittavaa on olla! :D 

Ens vkolla onkin neuvolaa ja silmäpolia, peukut pystyyn siis. :)