perjantai 13. kesäkuuta 2014

Uudet tuulet puhaltaa

Nyt alkaa uusi vaihe Tyypin elämässä, nimittäin ABR. Olimme kurssilla tällä viikolla ja opettelimme tämän kotikuntoutusmenetelmän. Harjoitteita tehdään päivittäin, vähintään tunti, mutta kaksi tuntia olisi vielä parempi.

Postaan asiasta tarkemman raportin, mutta täältä löytyy lisätietoa ABR:stä alkuun.

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Joko tänään?

Tämä olisi nyt kolmas päivä kun pitäisi lenkille lähteä. Maanantain syyt oli:

  • maanantai
  • loskap***a
  • maanantai
  • väsy
  • maanatai

Eilen olin jo lenkkivaatteet (se uusi hieno ulkoilupuku), mutta sitten mies sanoi kaksi väärää sanaa, ja se riitti (lue olin helpottunut) siihen että nakkelin niskojani ja jäin kotiin. :D Mutta tänään, tänään menen ihan varmasti lenkille! 

Meillä on tällä hetkellä Hartanin yhdistelmävaunut, Gracon matkarattaat ja kaukalo. Meillä on kylmävarasto, joten säilytys tuppaa olemaan vähän ongelma. Nuo Hartanit on ostettu käytettynä ja niihin satsattiin uudet renkaat. Gracon setti on ostettu niin ikään ystävältä käytettynä. Nyt haluaisin (hirveän tutuksi käynyt lauseen alku...) yhdet kiesit, johon saisi tarvittaessa kaukalonkin kiinni ja joiden kanssa olisi helppo kirmailla juoksentelemassa, kun kerran tämä kuntoilu on jo niin hyvällä mallilla. Todellisuudessa tätä nyt on jo mietitty hetken aikaa, kun nuo matkarattaat alkaa olemaan jo hyvin palvelleet, eikä enää ihan pelitä kuten toivoisin.

Joten aion poiketa tavoistani ja tehdä oikeasti vertailua ja pohdiskella tätä asiaa ennen hankintaa, ja postaan koosteen sitten jahka saan sen valmiiksi :) Nyt peukut pystyyn ettei mitään ylivoimaista estettä tule tämän illan lenkille!

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Käänteispsykologiaa

Näin unta että bloggasin ihanan harmonisen postauksen jostain yhteisymmärryksestä. Eiku miten se meni.

Huomenna bloggaan siitä kun ei ikinä voiteta lotossa, jos sit voitettais. Tän on pakko toimia muissakin asioissa!

Ei mulla muuta.

Äiti äitiyslomalla, mies työllisyyslomalla, fair play!


On se raskasta. Rakkaus on niin laaja-alaista ja kettuilu on yksi sen suoloista. :) Oikeastihan tällä hetkellä itsellänikin on jalat pöydällä, kone sylissä ja naamakirja auki :D Mun päällimmäinen kysymys kyllä kuuluu että missä on kuva vaimosta?! Niin joo ja lapsista. 

Onneksi, onneksi meillä on sellainen tilanne että mies arvostaa mun tekemisiä täällä kotona, ja minä sitä että töiden jälkeen osallistuu näihin hommiin. Mies käy kaupassa ja hävettävän usein hoitaa vielä ruoankin tälle poppoolle, ja minä taas sitten pidän kodin siistinä ja lapset hengissä.

Uskon että nämä jutut kärjistyy väsymyksen keskellä, ja vaikka omat haasteet meilläkin tässä elämässä on, niin kyllähän tuo Tyyppi on ollut ns. helppo vauva. Pomona siis mitä mahtavin! Uni se on niin tärkeä meille ihmisille, että sen vähyys ja katkonaisuus saa asiat näyttämään jotenkin erilaiselta. 

Usein kuitenkin on keskustelua siitä ettei yhteistä ajatusta tähän asiaan löydy. Sanotaan että asettumalla hetkeksi siihen toisen asemaan, auttaa se ymmärtämään paremmin. Väsyneenä se vaan voi olla haasteellista kun ei osaa siihen omaankaan asemaan asennoitua eikä sopeutua. Niin ärsyttävää kuin se onkin, niin joskus se aika korjaa näitä asioita, silloin kun ne oikeasti ovat reilusti jaettu, vaikkei siltä tuntuisi. Toki on perheitä jossa nämä hommat eivät ole tasapuolisesti jaettu, mutta eipä siinä mitään ongelmaa ole silloin kun se on ihan fine molemmille. Mutta ensin pitää tietää onko se fine molemmille, ja ennen kuin ajatustenlukijakone (wow!) keksitään, niin puhumalla se selviää. On meitä keneltä ei tarvitse kysyä, kerromme kyllä mitä on kielen päällä ja sitten on heitä ketkä ei tykkää valittaa ja vinkua, joilta pitää kysyä että what´s up dude. Toki kaikki ei kerro sittenkään, mutta me marttyyrit voidaankin sitten ajatella että mahdollisuus on annettu. ;)

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Luuusööör

Jep. Ei kovin vahvasti alkanut tämä touhu. Mutta hei! Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! Alla lista, mitä olen saanut aikaiseksi kuntoilun suhteen näin ensimmäisen päivän jälkeen:

  • kävin aamulla vaa'alla, pitkästä aikaa. Odotettu järkytys.
  • mietin laittikolaa juodessani, että pitäis muistaa vaihtaa se veteen.
  • mietin klo 13 että täytyy taas opetella syömään aamupala. Ja lounas.
  • suunnittelin että menen illalla lenkille, kun olen saanut tehtyä sen, sen, sen ja sen.
  • päätin että tiistai on hyvä päivä lenkille. Lenkkisaunakin oli aina tiistaisin, siksi tää maanantai ei oikein luonnistunut.

Noin! Vitsit että olenkin jo väsynyt tuollaiset henkisen uurastuksen jälkeen. Ja jos kerran hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, niin eiköhän niitä tuloksia ole kohta jo näkyvissä. Ihan jännittää huominen vaaka-reissu.

Kuva: Flickr
Todellisuudessa olin tyhmä kun latasin odotukset maanantaille. Maanantai on meidän perheessä se Shitday, kun me vanhemmat läpystä annetaan vaihdot ovella kun juostaan (hahhaha) harrastuksiin. Mutta ollaan ajateltu että mieluummin näin että on yksi hullu päivä kuin sitten että niitä olisi vähän joka päivälle. Tästä kun selviää, niin tiistai tuntuu jo esi-viikonlopulta. :)


Tänään käytiin tätilässä, joka muutti hetki sitten uuteen osoitteeseen, ja Tyypin kanssa on jo kivakin käydä vähän kodin ulkopuolella, kun jaksaa olla hereillä pitempiä aikoja ja viihdyttäminenkin jo onnistuu. Vähän aikaa sitten oli vielä vähän sellaista, että ei paljon höpsöttelyt, hypyttelyt ja helistimet auttanut kun harmitus iski. Näönohjaaja myös soitti siellä ollessamme ja ensi viikon keskiviikkona tulee käymään. Mielenkiinnolla odotan sitä tapaamista. 

Mutta nyt unille, ja kevyempänä (tähän sellainen vedet silmissä naurava hymiö) seuraavaan päivään!

Tätäkö mä odotin? Hullu.

Nyt on kyllä hieman ristiriitaiset ajatukset tästä maanantaista. Myönnän että kun joskus joku on sanonut samassa lauseessa jotain naisista ja tuuliviiristä, niin pakko kai uskoa. Viikolla niin vitsikkäästi odotin maanantaita ja arkea, mutta tuo valkoinen höttö maassa vei pahimman innon lenkkeilyn aloittamisesta. Kun juuri se kuiva asfaltti on se juttu! :D Selityksen makua? Njääh.


Eilen sain vielä täydennettyä jo valmiiksi pahaa oloa niillä laiskiaispullilla. Maistui ne hedelmätkin, ja oli muuten syntisen hyviä vinirypäleitä!


Illalla oli vauvauinti ja kivasti sujui, taas kerran. Nyt jo pari kertaa kannuteltiin, eikä tuntunut olevan Tyyppi moksiskaan. Se kieli ja sen mälvääminen vain korostuu jostain syystä tuolla vedessä... Kylpemisen aikana sama juttu. Jotenkin vain tulee paha olo, kun Tyyppi ei oikein pysty keskittymään mihinkään, kun koko ajan yritää huitoa ja kieli heiluu ulkopuolella ja naama vääntyilee. :( Mun (itsesuojelu)teoria on se, että tekee sitä kun yrittää saada kädet toimimaan. Koska silloin kun saa ne nostettua rinnan päälle kielikin rauhoittuu. Tiedättekö kun joskus aikuisillakin kieli elää omaa elämäänsä kun oikein keskittyy johonkin? Saas nähdä mihin tämä asia kehkeytyy... Lisäksi Tyyppi on kovasti alkanut vetämään selkäänsä kaarelle, nyt kun hieman on jäntevyyttä tullut lisää. Nämä on asioita joita en haluaisi enkä jaksaisi ajatella, mutta ärsyttävästi se sieltä nostavat päätään ja tunkevat jo muuten ihan suht kohta hyvään vireeseen.

Mutta jospa nyt jaksaisi laittaa itsensä kuntoon, siitä on hyvä lähteä liikkeelle! Minähän menen sinne lenkille vaikka mikä olisi! Prkl.



sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Läskit, mikä ihana tekosyy shoppailla

Eihän sitä nyt alasti voi lenkille lähteä! En pidä itseäni shoppailu-holistina, mutta joskus se vain tuntuu kivalle. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Ja sitäpaitsi! En ostanut tammi-alesta mitään! Itselleni siis.

Lähdin hakemaan housuja, ulkoiluhousuja. Omistan kyllä kolmet, joista yhdet ei mahdu ja kahdet on rikkinäiset, ilmastointi tosin toimisi toisissa haarovälissä ja toisissa hipsteri-meiningillä säären kohdalta. Tosin ne päällä ei varmaan tarvitsisi perässähiihtelijöistä huolehtia. 



Ostin takin. Se takki huusi "ota mut, ota mut!". Viiskymppiä 169 euron takista oli mielestäni hyvä ostos. Tokihan takki on vähän pinkeä (vielä), mutta näkyy katsokaan ne kuuluisat tulokset paremmin kun voin hetken päästä jo hengittää se päällä. Järkiostos siis! 



Ostin ulkoilupuvun. Kun siinä oli ne housut. Setti maksoi 35 €, ovh 109€, hyvä diili jälleen. Tää on sopivaa kokoa (toiset taitaa pitää tätä oletusarvona vaatteita ostettaessa), ja uskon että tulee käytettyä hintansa edestä. 



Ostin pipon. Omistan kyllä yhden lenkkipipon, mutta siinä on reikä ponnarille, enkä saa tällä hetkellä hiuksia kiinni, joten pakkohan sitä nyt uusi oli hankkia. Ja tykkään turkoosista. Ainiin, tykkään turkoosista lasten vaatteissa, mutta sopiipa sitten niiden kanssa oikein kivasti yhteen. XD


Oikein tunnen jo kun kilot lähtee kohta karisemaan, helppoa tämä laihdutus! Olen kyllä oikein tunnollisesti viikonlopun aikana yrittänyt lisätä todennäköisyyttä nopeiden tuloksien syntymiselle. Kun tämä turvotus laskee, niin olo on jo höyhenen kevyt!

Pitäisköhän tehdä kuitenkin joku suunnitelma?



lauantai 1. maaliskuuta 2014

Se on täällä! \o/





On se vaan hyvää! Kekseinä käytin Digestiveä, ja täytyy sanoa että pohja on enemmän mun makuun kuin viimeksi, jolloin käytin Pirkan keksejä... Kortistelun hoiti keskimmäinen lapsosista, kun sai syödä palan jämät :D

Valmistusaineet

n. 170 g kaurakeksejä
75  g Valio voita
Täyte

4  liivatelehteä
1  rkl limetti- tai sitruunamehua
200  g valkosuklaata
1  rasia  (200 g) Valio Viola® maustamatonta tuorejuustoa
2  rkl sokeria
2  valkuaista
2  dl Valio kuohukermaa
Koristeluun

valko- ja taloussuklaalastuja
Valmistusohje

Hienonna keksit ja sekoita sulatetun voin kanssa. Laita irtopohjavuoan (Ø 22 - 24 cm) pohjalle leivinpaperi. Taputtele keksiseos vuoan pohjalle.
Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 5 min.
Vatkaa valkuaiset sokerin kanssa kovaksi vaahdoksi. Vaahdota kerma.
Sulata suklaa vesihauteessa. Vatkaa suklaan joukkoon tuorejuusto.
Purista liivatelehdistä vesi pois ja liuota ne kiehuvan kuumaan limetti- tai sitruunamehuun. Vatkaa hieman jäähtynyt liivateseos ohuena nauhana täytteen joukkoon.
Lisää vaahdot varovasti sekoittaen täytteeseen. Kaada täyte keksipohjalle ja tasoita pinta.
Peitä vuoka ja anna hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Irrota kakku vuoasta ja nosta tarjoiluvadille.
Koristele suklaalastuilla.

Resepti siis löytyy täältä. Järjestys ei ihan ainakaan mun työtahtiin sovi. Ensimmäisellä kerralla kiivate ehti totaalisesti jähmettymään, kun seurasin ohjeen järjestystä. Ihan viidessä minuutissa en saa kermaa vatkattu ja suklaita vesihauteessa sulatettua. :) Ohjeessa sanotaan että vähintään 4 tuntia pitää antaa hyytyä, mutta parhainta on kyllä jos saa yön yli jääkaapissa olla, kestää vuoasta irroituksen ja leikkaamisen nätimmin.

Aikainen lintu madon nappaa, täh?!

Oikeesti. Jos mä olisin aikainen lintu (joo, olisin varmaan pulu joka nyt muuttais koko asetelman, mutta asiaan), niin en kyllä mitään matoa nappais. Silmät sikkurassa lentäisin päin puita ja ainut toimiva aisti olis makuaisti, koska se nyt vaan on aina valmiina.


Joo, ymmärrän kyllä että se virkku tirppa ehtii sen madon nappaamaan kun se torkku vielä vetelee sikeitä, mutta onko jossain (wikipedia?) sanottu ettei madoista olis virkkuja ja torkkuja? Aiiivan! Se virkku tipu löytää ehkä sen virkun madon, kun se torkku mato nukkuu vielä. Hah.

Eli en edelleenkään näe mitään syytä lähteä intoilemaan aamuisin vaan parempi ottaa ihan rauhallisesti ettei mitään hajoa. Tää syvällinen pohdinta väsytti mut nyt totaalisesti, joten jatkan yöunia (virkulle nää olis jo päiväunet), koska tunnit kohti valkosuklaajuustokakkua kuluu nopeammin niin. :)

perjantai 28. helmikuuta 2014

Viikonlopun suunnitelmat

Ihanaa! Se on on jo täällä! Perjantai! (ja kohta maanantai :p) Todellisuudessahan meikäläisen päivät ei juuri eroa toisistaan, mutta kun kaikki muutkin hehkuttaa aina viikonloppua, niin mä kans!


Huomenna olisi tarkoitus tehdä iiihanaa valkosuklaajuustokakkua tällä reseptillä. On sitten niin hyvää, että oksat pois, halki-poikki-ja-pinoon, jne. Laitan kuvia viikonloppuna, jos kerrankin muistaisin kuvata kakun ennen syömistä... Laskiaispullat on tänä vuonna laiskiaispullia, joista nautitaan muiden tekeminä mummuloissa :D Ah, niin reipasta!




Olen nyt hetken aikaa pyöritellyt päässäni ajatusta siitä että lopettaisin tämän keräilyharrastuksen. Ihan kivaahan tämä on ollut, mutta ei vaan jaksa raahata näitä enää joka paikkaan. Sen verran olen ymmärtänyt että kukaan ei näitä juuri halua ostaa, vaan päästä vain eroon. Niimpä epävirallisesti olen suunnitellut vieväni tämän keräillyn saaliini ulos säännöllisesti, jotkut puhuu lenkkeilystä, ja lopettaa keräilyn. Harrastus on kilojen keräily. Ja miksi vasta maanantaina? NO KOSKA VIIKONLOPPUNA SYÖDÄÄN PULLIA JA JUUSTOKAKKUA! :D