On se raskasta. Rakkaus on niin laaja-alaista ja kettuilu on yksi sen suoloista. :) Oikeastihan tällä hetkellä itsellänikin on jalat pöydällä, kone sylissä ja naamakirja auki :D Mun päällimmäinen kysymys kyllä kuuluu että missä on kuva vaimosta?! Niin joo ja lapsista.
Onneksi, onneksi meillä on sellainen tilanne että mies arvostaa mun tekemisiä täällä kotona, ja minä sitä että töiden jälkeen osallistuu näihin hommiin. Mies käy kaupassa ja hävettävän usein hoitaa vielä ruoankin tälle poppoolle, ja minä taas sitten pidän kodin siistinä ja lapset hengissä.
Uskon että nämä jutut kärjistyy väsymyksen keskellä, ja vaikka omat haasteet meilläkin tässä elämässä on, niin kyllähän tuo Tyyppi on ollut ns. helppo vauva. Pomona siis mitä mahtavin! Uni se on niin tärkeä meille ihmisille, että sen vähyys ja katkonaisuus saa asiat näyttämään jotenkin erilaiselta.
Usein kuitenkin on keskustelua siitä ettei yhteistä ajatusta tähän asiaan löydy. Sanotaan että asettumalla hetkeksi siihen toisen asemaan, auttaa se ymmärtämään paremmin. Väsyneenä se vaan voi olla haasteellista kun ei osaa siihen omaankaan asemaan asennoitua eikä sopeutua. Niin ärsyttävää kuin se onkin, niin joskus se aika korjaa näitä asioita, silloin kun ne oikeasti ovat reilusti jaettu, vaikkei siltä tuntuisi. Toki on perheitä jossa nämä hommat eivät ole tasapuolisesti jaettu, mutta eipä siinä mitään ongelmaa ole silloin kun se on ihan fine molemmille. Mutta ensin pitää tietää onko se fine molemmille, ja ennen kuin ajatustenlukijakone (wow!) keksitään, niin puhumalla se selviää. On meitä keneltä ei tarvitse kysyä, kerromme kyllä mitä on kielen päällä ja sitten on heitä ketkä ei tykkää valittaa ja vinkua, joilta pitää kysyä että what´s up dude. Toki kaikki ei kerro sittenkään, mutta me marttyyrit voidaankin sitten ajatella että mahdollisuus on annettu. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti