Nyt on kyllä hieman ristiriitaiset ajatukset tästä maanantaista. Myönnän että kun joskus joku on sanonut samassa lauseessa jotain naisista ja tuuliviiristä, niin pakko kai uskoa. Viikolla niin vitsikkäästi odotin maanantaita ja arkea, mutta tuo valkoinen höttö maassa vei pahimman innon lenkkeilyn aloittamisesta. Kun juuri se kuiva asfaltti on se juttu! :D Selityksen makua? Njääh.
Eilen sain vielä täydennettyä jo valmiiksi pahaa oloa niillä laiskiaispullilla. Maistui ne hedelmätkin, ja oli muuten syntisen hyviä vinirypäleitä!
Illalla oli vauvauinti ja kivasti sujui, taas kerran. Nyt jo pari kertaa kannuteltiin, eikä tuntunut olevan Tyyppi moksiskaan. Se kieli ja sen mälvääminen vain korostuu jostain syystä tuolla vedessä... Kylpemisen aikana sama juttu. Jotenkin vain tulee paha olo, kun Tyyppi ei oikein pysty keskittymään mihinkään, kun koko ajan yritää huitoa ja kieli heiluu ulkopuolella ja naama vääntyilee. :( Mun (itsesuojelu)teoria on se, että tekee sitä kun yrittää saada kädet toimimaan. Koska silloin kun saa ne nostettua rinnan päälle kielikin rauhoittuu. Tiedättekö kun joskus aikuisillakin kieli elää omaa elämäänsä kun oikein keskittyy johonkin? Saas nähdä mihin tämä asia kehkeytyy... Lisäksi Tyyppi on kovasti alkanut vetämään selkäänsä kaarelle, nyt kun hieman on jäntevyyttä tullut lisää. Nämä on asioita joita en haluaisi enkä jaksaisi ajatella, mutta ärsyttävästi se sieltä nostavat päätään ja tunkevat jo muuten ihan suht kohta hyvään vireeseen.
Mutta jospa nyt jaksaisi laittaa itsensä kuntoon, siitä on hyvä lähteä liikkeelle! Minähän menen sinne lenkille vaikka mikä olisi! Prkl.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti