Siinä se nyt oli. Tyyppi jonka vuoksi oli jo ehditty vuodattamaan ämpärillinen kyyneleitä, ehkä tynnyrillinen. Toisaalta voi lähennellä jopa Itämeren tilavuutta, jos otetaan koko suku mukaan.
Vaikka kyseessä on kolmas lapsi, niin kyllä sitä taas niin avuton olo oli, varsinkin kun väliin mahtui useampi vuosi. Eipä ajatus "mitähän sitä taas on tullut tehtyä?", kovin vieraskaan ollut.
Mutta tyyppi kyllä päästi helpolla, nukkui hyvin. Ja paljon. Kerran, pari söi öisin, ja veteli 3 tunnin unia helposti.
"Joo se on tosi tyytyväinen ja helppo vauva"
Ja olihan se. Se ei vaan kasvanut. Toisaalta kaipa sitä itekin pääsis näistä kiloistaan jos vaan nukkuis ja kun sitten olis ruoka-aika, torkahtelis siinä pöydän ääressä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti