lauantai 22. helmikuuta 2014

Tuuliajolla

Niin. Se voi olla sitten joskus pelottavaa. Muille varsinkin. Aivot sanana on sellainen että kun puhutaan niiden poikkeavuudesta, ihmiset pelästyy. Ja hei, mä ymmärrän sen. Mutta että neuvolalääkäri pelästyy, sitä en tajua.


Ei Tyyppi mun mielestä kovin pelottavalta näyttänyt sairaalassakaan :D

Lääkäri vain totesi terkalle että kaikki seuranta ja jatko polilta, kun Tyyppi ei kasvanut. Onneksi meidän neuvolantäti on ihana ja saatiin käydä puntarilla koska vaan. Siinä sitä sitten oltiin. Ei se poli mikään ensiapu ole, mihin marssitaan tuosta vaan. Toki sinne saa soittaa asiasta kuin asiasta, mutta ajat juoksee jossain kolmen viikon päässä.

Ymmärrän senkin että harva neuvolalääkäri on lastenlääkäri, eikä näitä "tapauksia" tule vastaan joka päivä. Mutta sit pitää osata myöntää osaamattomuutensa (kertoisin toki miten jos osaisin :p) ja konsultoida, eikä vaan pestä käsiään koko paskasta! 

Täällä neuvolalääkäri on omalääkäri, joten onneksi sen saa vaihdettua. Ärsyttääääää.

Kyllä sitä muutenkin tän asian kanssa on välillä pihalla kuin lumiukko. "Ootteko hakenut tukia?" Joo, ööö, ei. Täh, siis mitä. En oo vielä edes jaksanut tutkia koko asiaa. Vammaistuki pelästyttää. Kukaan ei ole antanut nimeä tälle kaikelle ja vammaisuus nyt vaan on pelottava sana. Ei siitä pääse yli eikä ympäri.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti